Arvokasta

Tämä kevät on tehty lujaa strategiapäivitystä kirkolle Turussa ja Kaarinassa. Tai onhan sitä tehty jo 2,5 vuotta, mutta viime kuukaudet työ on ollut konkreettisempaa, kun syvien ja hyvien keskustelujen jälkeen on ollut hahmotelma, jota kommentoida ja jalostaa. Aloitimme aikanaan työn pohtimalla, että millainen strategian pitää olla, jotta se olisi aito työkalu ja sitouttava suunnannäyttäjä. Totesimme, että strategian pitää antaa vastauksia ennenkaikkea valintatilanteisiin, jotta toiminta kulkee ja sitä kuljetetaan oikeaan suuntaan. Sen pitää olla jotakin, johon palataan, jotakin mikä on helppo muistaa ja jotakin, jonka takana halutaan seistä.

Kirkon strategian teossa on tietty helppous verrattuna moniin muihin strategioihin, koska firman missio on selvä. Mutta vaikka tuo olemassaolontarkoitus on muuttumaton, on kaikki muut strategian peruselementit mietittävä huolella aika, ihmiset ja resurssit huomioiden. Mikä on visio, jolla haluamme mennä eteenpäin ja mistä me haluamme, että kirkko tässä ajassa ja yhteiskunnan tilassa tunnetaan. 

Rakastan sitä, että kirkossa ei voi välttää pohtimatta rakkautta. Ja kun eräässä seminaarissa esitettiin visio-ehdotukseksi Raamattu-mukaelmaa "Heidän rakkaudestaan heidät tunnetaan" tunsin, että siinä se on. Viimeaikaisten kokonaiskirkon päätösten sekä kaikkien käynnissä olevien muutosten keskellä olen joutunut pohtimaan, että uskallammeko/haluammeko todella tavoitella tuollaista visiota. Mutta koska visio on tavoitetila ja me olemme rohkeaa joukkoa - tuohon pohjautuvalla esityksellä olemme nyt viemässä asiaa päätettäväksi. Työkaluksi meille kaikille kirkon toimijoille - työntekijöille, luottamushenkilöille ja vapaaehtoisille. Tavoitteena, että jokainen voisi tulla kohdatuksi tavalla, jonka kokee arvostavaksi, rakastavaksi.

Jos jotakin vaatii muilta, on sitä elettävä todeksi myös itse. Ja ehkä tämä hyvin erilaisia näkemyksiä ja toisaalta laajaa tutkittua tietoa yhteen kutonut kirkon strategiaprosessi on kirkastanut kirkkoversion lisäksi myös oman elämän strategiaa . Olen pohtinut sitä, että mikä oikeastaan yhdistää sitä kaikkea mitä teen - töissä ja vapaa-ajalla - kun eri konteksteissa haastan ihmisiä ensisijaisesti toimimaan puhumisen sijaan, puhumaan rehellisesti ja tietopohjaisesti, mutta toisia ja luontoa kunnioittaen sekä ottamaan huomioon vaikutukset kaikkeen ja kaikkiin. Ylittämään yksilön edun yhteisön parhaaksi. Samalla, kun hioin strategiaesitystä kirkkovaltuustolle, päivitin LinkedIn-profiiliin tittelin arvoaktivisti. Visioksi/haasteeksi itselle yrittää tehdä edes sen mitä voi, vaikka voimattomuus kaiken maailman hulluuden edessä on usein ylitsevuotavainen. 

Katsotaan miten käy - strategian ja tytön.